ElämäAnkkurissa
En ole lastu laineilla olen kanavaan heitetty poiju En ratsasta aaltojen harjalla mull’ on ankkuri kiinni pohjassa Joskus tyrsky käy ylitse pääni, ja virtaukseen melkein hukun, joskus rauhaisan suvannon helmassa seesteistä unta nukun - – - Surutyö Kun lapsi sairastuu ja käsiin nääntyy - et mitään voi, kun odotella vaan kun pieni ruumis kouristuksiin vääntyy, vain lääke auttaa päivään seuraavaan Sä luet kirjat, tutkit taudin kuvat - ei hyvää arpaa ole ollenkaan jo suret ennakolta ajoluvat ja valmistaudut aikaan tulevaan Yöt itket piilossasi hiljaa, ja pyydät voimaa päivään seuraavaan Kas päivän koittaessa sinä olet turva, se aurinko mi auttaa kasvamaan On sun löydettävä elämisen hurma ja ovet avattava maailmaan - - - Turtuminen Kuin tyhjä kuori kierrän ympyrää ei mikään tunnu, on yhdentekevää en jaksa elämyksiin tarttua ei ilonaiheet saata karttua Tää uusi vaihe mua hämmentää niin paljon kokematta jää uusi aamu, ilta vuorollaan ja arjen ketju jatkaa kulkuaan Mut ehkä taasen, kuten ennenkin mä pääsen kelkkaan elon takaisin Kai keksin konstin täyttää tyhjyyden ja suunnan löydän yli onttouden - - - Ilopilleri Vahvinkin vahva on myös heikko ja vaikka olisi iloinen veikko niin sisältä jokaisen löytyy se jyvä josta versoo maailma synkentyvä Lannoitteeksi käy jyvälle suru jota riittävä määrä on pieni muru jyvä itää, sen lonkerot käärivät sisään kuvat kauniit ja valoisat, eikä jää mitään Vaan jos vahvuutta kyllin on jäljellä vielä niin ilopillerin saattaa turvaksi niellä Se tunkeutuu väkisin kurkusta vatsaan ja kuihduttaa pois surun surkean patsaan Ilon pilleri voi olla kova ja karvas mutta voimalla sen alkaa heilua varvas jos vaan liikkeelle pääsee, se on osavoitto ja hiljalleen saapuu taas aamunkoitto Mutta synkkyyden jyvää ei kuoleta kukaan se piilee ja lymyää ottaen mukaan kun herpaantuu vahvuus tai saapuu suru pidä aina siis mukana pillerin muru Hei! Ilopilleri ei ole lääke tai huume - ehkä lintujen laulu tai kauneuden kuume? - – - Itku Aamuyöllä saavuit, tulit pieninä pisaroina, kuumotuksena kurkussa, puristuksena pään sisässä Valuit poltteena ohimolle, tihkuit tuskana tyynylle Et tullut vuolaana virtana, et nyyhkeenä nykien Ei sinua kukaan kuullut, ei arvannut olevankaan - - - Yö Taas pyydystit minut, köytit kiinni ja kidutit Synkän säkin uumenista ulospääsyä yritin Pimeässä mietiskelin, oman rauhani tavoitin - - - Lamaannus Nappaa kiinni, tarttuu hihaan porautuen sisään lihaan raskas, mielen syvä lama lähisuvun sairastama Kun se tulee, pelko voittaa aivot voimaa valaa koittaa: ”Tartu hetken ihanuuteen, uskoa voit päivään uuteen” Pakoon olen päässyt vielä mutta liian usein tiellä kohtaan masennuksen suuren, jonka raskaan pönkkäjuuren tunnen painavan mua lakoon - – - Saksittu Olen voimakkaan äidin vahva tytär jälkikasvua herkän ja haavoittuvan Mull’ on itsepäinen ja kova luonne jossa on hauras sivujuonne: Teen oman mieleni mukaan, taipuen toisten tahtoon Äidin tavoin mä kavennan itseäin, leikkaan rönsyt, en surua näytä Esimerkkinsä väikkyy mun mielessäin, etten liikaa saksia käytä - - - |
Kevät
Taas kukkaissiivin synkkyydestä suunnistin katsoin silmiin leinikkiä malvaa ja tuudittauduin kevään suomiin iloihin en antanutkaan pimeyden kalvaa mä nään jo vuokkoniityt ihanat ja puroveden solinankin kuulen kuin helisevään lauluun linnut puhkeevat voin tuntea myös henkäyksen tuulen on talvi - vaikka kirkkaasti jo aurinko pinnistellen metsän takaa loistaa ja lumi kinoksissa sulaa jo se ajatuskin mielen murheen poistaa hetki vain niin herää kukat unestaan saan todistaa sen riemun toistuvaisen kun krookus pilkistellen uudestaan värikkääksi maalaa pinnan maisen - - - Kevät II Nukkuisin talven kevään korvilla heräisin ja hyppäisin lämpöön huhtikuun tuomaan Kaunis lumi on mutt' valo auringon kun maalaa maiseman se virkistää mielen - - - Tutkaimessa Tässä elämän viljelymaljassa kuten hissukseen kasvava sieni, vuoroin hölskyen koeputkessa on mun kuljettava tieni Ripsaus riemua, tupsaus tuskaa, yliannostus ymmärtävyyttä Lojun preparaattina lasilla, tunnen riittämättömyyttä Niin kuin olisin ainaisen tutkinnan, piinaavan tarkkailun alla Miten reagoi sairauteen, murheeseen? Mihin vastaa vain nauramalla? - – - Pakopaikka Olen ahdistuksen lempilapsi en voi sille mitään Sai lapsena jo vahvan otteen jolla kiinni pitää Vain aikuisuuden kynnyksellä irti pyristelin kun nuoren naisen riehakasta elämää mä elin Ja silloinkin se lassosi mut aika-ajoin kiinni, heitti huolen synkän varjon kaikkiin unelmiini Sittemmin se kiristänyt on vain otettansa Saan tietoisesti pinnistellä karkuun kahleitansa Kun avaan kirjan, pääsen pakoon tarinoiden taloon Ja saatan nostaa ajatukset aivan uuteen valoon - – - "Hajatelma" Mies kulkee omia polkujaan, nainen on kiinni lapsissaan Mies rakentaa urasta elämän, nainen saa ehkä sittenkin enemmän; saa kodin ja yhteyden perheeseen luo turvan, sen rakentaa rakkauteen Ja jos kaikki yhteinen romahtaa, mies onneton on ja ruikuttaa Nainen jatkaa aivan kuin ennenkin, mikä poissa on, on ollut jo aiemmin. - – - Tottuminen Kun tottuu sairaalaan ja lääkäriin ja oppii ruiskeet antamaan voi vihon viimein käydä niin ett' voimat alkaa kantamaan Se mikä oli synkkyys syvä onkin paljon helpompaa ja kohdakkoin jo melkein hyvä kun vertaa sänkyyn seuraavaan Kun elämä sun kouluttaa ei odotusta ole montaa sä tyydyt hetkeen olevaan ja elät päivä kerrallaan - - - Nykyhetki Kuin on pahaa, niin myös hyvää on ja kiireen kuoleminen parhaimmasta päästä Vaikk' sairaus, sureminen ei sua säästä niin elät, tiedät vain nyt on - - - |